Olin varautunut HEKS-keskusteluuni huolellisesti lähinnä keräämällä kaikki maailman ajatukseni ja ideani ja tekemällä esikarsinnan julkaisukelpoisista hajatelmistani. Lyhyen Skype-keskustelun jälkeen huomasin kuitenkin, että suunnitelmani repsottivat edelleen kulmistaan.
Irene tarkensi muutamia kohtia opetussuunnitelmasta ja helpotti oppimispolkuni jäsentämistä. Ymmärrän toki, että lopullinen polku saattaa muuttua suunnitellusta reitistä, eikä se minua oikeastaan haittaa. Päätön säntäily tuntuisi kuitenkin vastuuttomalta, kun haluan kuitenkin käyttää lyhyen koulutuksen mahdollisimman tehokkaasti. Pääsimme suunnitelmani kanssa itseäni tyydyttävälle tasolle.
Irene kertoi HEKS-keskustelussa jonkin verran opintojen rakenteesta, mutta pääpaino oli edelleen siinä, mitä minun pitäisi mielestäni oppia. Vähän noloa myöntää, mutta tämä lähtökohta hämmensi minut uudelleen. Olen itse AINA opiskellut siitä lähtökohdasta käsin, mutta harva opetussuunnitelma on vastannut siihen. Ehkä juuri tästä syystä yllätyin niin iloisesti, että Haaga-Helia on valmis päästämään irti tiukasti määriteltyjen oppimissisältöjen kahleista.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaiset oppimistarpeet (siis juuri sisältöjen osalta) sovitetaan yhteen ensinnäkin keskenään ja toisekseen määritellyiksi suorituksiksi. Minäpäs kerron esimerkin:"Oppimisen ja opettajan työn tutkiminen ja kehittäminen 6 op" -jakso jäi mieleeni suurimpana kysymysmerkkinä. Tuon otsikon alle mahtuu nimittäin aikas paljon, kuten on tarkoituskin. Minua helpotti tämän tarvelähtöisyyden oivalluksen lisäksi ymmärrys siitä, että tämäkin jakso voi liittyä opetusharjoitteluun. No, niin tietysti! Lamppu on syttynyt.
Kun sitten puhuin ajatukseni ääneen Irenelle ja sain nuo em. kaksi oivallusta, tajusin että tämä ämmä saa nyt jälleen pysähtyä ja keskittyä tiukemmin yhteen asiaan. Kun kerran viestinnän alalla on minulle monta rakasta teemaa, siis oppimissisältöä, minähän voin paneutua siihen. Saatan esimerkiksi tarkastella, miten työntekijälähettilyyttä kannattaisi opettaa tai miten se tai joku muu ajankohtainen viestinnän aihe näkyy ammattikorkeakouluopetuksessa.
Ehkä hetkellisesti haksahdin sille "opintopisteiden keräämisen" polulle, kun ajattelin missä pääsisin helpoimmalla, jolloin päädyin minulle tuttuihin ympäristöihin eli sisäisiin koulutuksiin työnantajani hyväksi sekä verkkokoulutuksiin. Minähän eksyin mukavuusalueelleni, kerskele.
Vaan miksi ihmeessä en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja aidosti harjoittelisi siellä oikeassa ympäristössä ihan oikeiden ammattikorkeaopiskelijoiden keskuudessa? Nuoret opiskelijat saattavat olla aika erilaisia kuin työelämän kypsyttämät. Niin ja onhan se reilua oppilaitostakin kohtaan.. Näin tapahtuu.
Irene tarkensi muutamia kohtia opetussuunnitelmasta ja helpotti oppimispolkuni jäsentämistä. Ymmärrän toki, että lopullinen polku saattaa muuttua suunnitellusta reitistä, eikä se minua oikeastaan haittaa. Päätön säntäily tuntuisi kuitenkin vastuuttomalta, kun haluan kuitenkin käyttää lyhyen koulutuksen mahdollisimman tehokkaasti. Pääsimme suunnitelmani kanssa itseäni tyydyttävälle tasolle.
Eipäs suoriteta siellä, vaan opitaan vain!
Irene kertoi HEKS-keskustelussa jonkin verran opintojen rakenteesta, mutta pääpaino oli edelleen siinä, mitä minun pitäisi mielestäni oppia. Vähän noloa myöntää, mutta tämä lähtökohta hämmensi minut uudelleen. Olen itse AINA opiskellut siitä lähtökohdasta käsin, mutta harva opetussuunnitelma on vastannut siihen. Ehkä juuri tästä syystä yllätyin niin iloisesti, että Haaga-Helia on valmis päästämään irti tiukasti määriteltyjen oppimissisältöjen kahleista.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaiset oppimistarpeet (siis juuri sisältöjen osalta) sovitetaan yhteen ensinnäkin keskenään ja toisekseen määritellyiksi suorituksiksi. Minäpäs kerron esimerkin:"Oppimisen ja opettajan työn tutkiminen ja kehittäminen 6 op" -jakso jäi mieleeni suurimpana kysymysmerkkinä. Tuon otsikon alle mahtuu nimittäin aikas paljon, kuten on tarkoituskin. Minua helpotti tämän tarvelähtöisyyden oivalluksen lisäksi ymmärrys siitä, että tämäkin jakso voi liittyä opetusharjoitteluun. No, niin tietysti! Lamppu on syttynyt.
Laajemmin vai syvemmin?
Ennen keskustelua olin listannut minua kiinnostavia teemoja, joihin kehittymistehtäväni opintojeni puitteissa kenties keskittyisivät. Niitä olivat mm. mobiilioppiminen, yhteisöllisyys verkkokoulutuksessa, oppimisen arviointi, koulutuksen tuloksellisuus, rahoitusmallit ja tuotteistaminen, opettajien vertaistuki, henkilöbrändit ja kehittymisen edellytykset. Oho, lähtipä taas lapasesta.Kun sitten puhuin ajatukseni ääneen Irenelle ja sain nuo em. kaksi oivallusta, tajusin että tämä ämmä saa nyt jälleen pysähtyä ja keskittyä tiukemmin yhteen asiaan. Kun kerran viestinnän alalla on minulle monta rakasta teemaa, siis oppimissisältöä, minähän voin paneutua siihen. Saatan esimerkiksi tarkastella, miten työntekijälähettilyyttä kannattaisi opettaa tai miten se tai joku muu ajankohtainen viestinnän aihe näkyy ammattikorkeakouluopetuksessa.
Osaamiseni ja ammattikorkeakoulun kehittämisen asialla
Syttyipä keskustelun aikana siis vielä kolmaskin lamppu. Olin nimittäin ajatellut, että teen osan niin tehtävistä kuin harjoittelusta omassa työympäristössäni kaupallisessa koulutusorganisaatiossa. Työtehtäviini ei varsinaisesti kuulu kouluttaminen, sillä toimintamme perustuu laajaan kouluttajaverkostoon.Ehkä hetkellisesti haksahdin sille "opintopisteiden keräämisen" polulle, kun ajattelin missä pääsisin helpoimmalla, jolloin päädyin minulle tuttuihin ympäristöihin eli sisäisiin koulutuksiin työnantajani hyväksi sekä verkkokoulutuksiin. Minähän eksyin mukavuusalueelleni, kerskele.
Vaan miksi ihmeessä en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja aidosti harjoittelisi siellä oikeassa ympäristössä ihan oikeiden ammattikorkeaopiskelijoiden keskuudessa? Nuoret opiskelijat saattavat olla aika erilaisia kuin työelämän kypsyttämät. Niin ja onhan se reilua oppilaitostakin kohtaan.. Näin tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti