Kävimme tänään kehittämistehtävän tilannetta läpi: Mitä on jo tehty? Mitä teemme paraikaa? Entä mitä seuraavaksi?
Itselläni kehittämistehtävän aihe hahmottui vasta viime kerran jälkeen. Valitsin kahdesta aiheesta minulle hyödyllisemmän edellisellä lähikerralla ja puin sen sanoiksi vasta valmistautuessani tämän päivän lähitapaamiseen. Huomasin hämmästyksekseni, että oikeastaan olinkin tarkastellut samaa asiaa vain kahdesta eri tulokulmasta.
Suurin muistutus kehittämistehtävän suhteen oli, että kyseessä ei ole tieteellinen (tai oikeastaan mikään muukaan) tutkimus, vaan kehittämistä. Havaitsin tämän koostaessani prosessisuunnitelman (ei siis projektisuunnitelman) aikataulua. Varsinainen kehittäminen ja itse toimenpiteet meinasivat ensin jäädä nykytila-analyysin ja muun jalkoihin.
Elä suotta ymmärrä väärin. Olen suuri tutkimuksen kannattaja, eikä kehittäminen luonnollisesti ole mikään varsinainen vaihtoehto tutkimukselle. Parhaimmillaan se on sekä jatkoa ja toisaalta maaperää. Tässä tehtävässä kuitenkin pääpaino on uuden kehittämisellä - jonkin pohjalta toki, mutta uutta kuitenkin.
Alla olevasta "aikajanasta" ei välttämättä ymmärrä isänikään, mitä olen tekemässä. Itse sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen huomatessani, että piirsin itseni jo kehittämistehtävän puoliväliin. Sinänsä ihan hyvä niin, sillä ovathan opintonikin jo puolivälissä. Ilmankos on niin puolittainen olo.
Itselläni kehittämistehtävän aihe hahmottui vasta viime kerran jälkeen. Valitsin kahdesta aiheesta minulle hyödyllisemmän edellisellä lähikerralla ja puin sen sanoiksi vasta valmistautuessani tämän päivän lähitapaamiseen. Huomasin hämmästyksekseni, että oikeastaan olinkin tarkastellut samaa asiaa vain kahdesta eri tulokulmasta.
Suurin muistutus kehittämistehtävän suhteen oli, että kyseessä ei ole tieteellinen (tai oikeastaan mikään muukaan) tutkimus, vaan kehittämistä. Havaitsin tämän koostaessani prosessisuunnitelman (ei siis projektisuunnitelman) aikataulua. Varsinainen kehittäminen ja itse toimenpiteet meinasivat ensin jäädä nykytila-analyysin ja muun jalkoihin.
Elä suotta ymmärrä väärin. Olen suuri tutkimuksen kannattaja, eikä kehittäminen luonnollisesti ole mikään varsinainen vaihtoehto tutkimukselle. Parhaimmillaan se on sekä jatkoa ja toisaalta maaperää. Tässä tehtävässä kuitenkin pääpaino on uuden kehittämisellä - jonkin pohjalta toki, mutta uutta kuitenkin.
Alla olevasta "aikajanasta" ei välttämättä ymmärrä isänikään, mitä olen tekemässä. Itse sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen huomatessani, että piirsin itseni jo kehittämistehtävän puoliväliin. Sinänsä ihan hyvä niin, sillä ovathan opintonikin jo puolivälissä. Ilmankos on niin puolittainen olo.
No niin - kuten kirjoitat, niin "puolivälin krouvissa" ollaan. Opettajan ammattitaitona on erityisesti tuo kehittäminen, joka toki voi käyttää tutkimusta apunaan. Tärkeintä on kuitenkin nähdä kehittämisen paikkoja, suhtautua niihin realistisesti sekä tarttua toimeen ensin kuitenkin suunnitellen asiat hyvin.
VastaaPoista