Sain ilon osallistua kansainvälisen Business English -kurssin tunneille yhdessä englannin aineopettajaksi opiskelevan harjoittelijan kanssa. Tarkoituksenamme on liittyä kurssille myöhemmin opettajaharjoittelijana. Luokassa oli lisäksemme kaksi opettajaa suomalaisesta koulusta, kaksi hollantilaisesta yhteistyöopistosta eli yhteensä kuusi ohjaajaa. Opiskelijoita oli viitisenkymmentä, ja tunnit alkoivat pitkän päivän jälkeen viideltä, joten jokaiselle löytyi kyllä niin seurattavaa kuin ohjattavaakin.
Tuntien tavoitteena oli valmistella esitys annetusta viestinnän alalajista perustuen yhteistyöoppilaitoksen vierailun aikana tehtyihin yrityshaastatteluihin. Opiskelijaryhmät tarkastelivat samaa aineistoa esimerkiksi digitaalisen markkinoinnin tai sisäisen viestinnän näkökulmasta. Meidän roolimme oli seurata ryhmätyöskentelyä ja esittää jokunen kysymys väliin ohjaamatta liikaa lopputulosta.
Tein melko nopeasti kaksi päätelmää nuorista opiskelijoista:
Tässä projektissa opettajatkaan eivät ole jääneet yksin. Ehdimme käydä kahvikupillisella ennen tuntien alkua, ja yhteistyön lämmin tunnelma välittyi myös meille harkkareille. En lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka kansainvälinen ja ennen kaikkea edistyksellinen suomalainen kouluympäristö voi parhaimmillaan olla. Tuskin näilläkään työntekijöillä (opettajilla) on ollut riittävästi aikaa suunnitteluun, kuten harvoin onkaan, mutta mahdolliset tiedonjakokatkot paikattiin kyllä harvinaisen hyvin.
Kiinnitin huomiota hintelän miesopettajan tapaan ottaa tila ja opiskelijat haltuun - kuitenkaan sortumatta ylimieliseen otteeseen. Hän esitti kysymyksiä, jotka edistivät prosessia ja vastuuttivat opiskelijoita: "Meillä on nyt kaksi tuntia aikaa. Kuinka meidän kannattaisi edetä?" Tässä kohtaa oli helppo havaita, kuinka tottuneita opiskelijat olivat tällaiseen suunnitteluun. Ensimmäiset vastasivat nopeasti: "Käytetään viisi minuuttia suunnitteluun ja sovitaan etenemistapa."
Olematta sen suuremmin tämän yhteisön jäsen tuntui oppilaiden ohjaaminen ja luokassa oleminen todella luontevalta. Monella tapaa tunsin ylpeyttä niin opiskelijoista kuin opettajakollegoista. Poissa ovat luentopönötys ja perinteiset projektityöt. For Good.
Tuntien tavoitteena oli valmistella esitys annetusta viestinnän alalajista perustuen yhteistyöoppilaitoksen vierailun aikana tehtyihin yrityshaastatteluihin. Opiskelijaryhmät tarkastelivat samaa aineistoa esimerkiksi digitaalisen markkinoinnin tai sisäisen viestinnän näkökulmasta. Meidän roolimme oli seurata ryhmätyöskentelyä ja esittää jokunen kysymys väliin ohjaamatta liikaa lopputulosta.
Tein melko nopeasti kaksi päätelmää nuorista opiskelijoista:
- Viestinnän kokonaiskuva oli luonnollisesti vaikea hahmottaa. Sen vuoksi keskustelu pysyi ns. nippelitasolla.
- Osin edellisestä johtuen tehdyt päätelmät työelämän viestinnästä olivat hätäisesti tehtyjä.
Opettajien rooli ohjaajina
Tässä projektissa opettajatkaan eivät ole jääneet yksin. Ehdimme käydä kahvikupillisella ennen tuntien alkua, ja yhteistyön lämmin tunnelma välittyi myös meille harkkareille. En lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka kansainvälinen ja ennen kaikkea edistyksellinen suomalainen kouluympäristö voi parhaimmillaan olla. Tuskin näilläkään työntekijöillä (opettajilla) on ollut riittävästi aikaa suunnitteluun, kuten harvoin onkaan, mutta mahdolliset tiedonjakokatkot paikattiin kyllä harvinaisen hyvin.
Kiinnitin huomiota hintelän miesopettajan tapaan ottaa tila ja opiskelijat haltuun - kuitenkaan sortumatta ylimieliseen otteeseen. Hän esitti kysymyksiä, jotka edistivät prosessia ja vastuuttivat opiskelijoita: "Meillä on nyt kaksi tuntia aikaa. Kuinka meidän kannattaisi edetä?" Tässä kohtaa oli helppo havaita, kuinka tottuneita opiskelijat olivat tällaiseen suunnitteluun. Ensimmäiset vastasivat nopeasti: "Käytetään viisi minuuttia suunnitteluun ja sovitaan etenemistapa."
Olematta sen suuremmin tämän yhteisön jäsen tuntui oppilaiden ohjaaminen ja luokassa oleminen todella luontevalta. Monella tapaa tunsin ylpeyttä niin opiskelijoista kuin opettajakollegoista. Poissa ovat luentopönötys ja perinteiset projektityöt. For Good.
Ihana, miten olet pitänyt silmät ja korvat auki seuratessasi opetusta ja koko tilannetta. Luulen, että sinulla on oman asiantuntijuutesi ja persoonasi myötä mahtavat pedagogiset silmälasit tehdä osuvia havaintoja.
VastaaPoistaPääsit näkemään sellaista ammattikorkeakouluopetusta, jossa vaikuttaa olevan "kaikki kohdallaan".
Tiedätkö jo milloin olet itse "lauteilla", että pääsen mukaan seuraamaan tilannetta.
Luulenpa myös, että oikeastaan koskaan ei kaikki voi mennä putkeen ja aina jäisi parannettavaa - ihan kuten oikeassakin työssä. Opettajan työyhteisö on (esimerkiksi sisäisen viestinnän kannalta) hämmentävän samanlainen kuin yrityselämässä. Sen huomasin toisella seurantakerrallani.
VastaaPoistaOlen juuri sopimassa päivämääriä omille kerroilleni. Ne ovat luultavimmin pääosin tammikuussa (aiheina sisäinen ja ulkoinen viestintä). Suunnittelu on jo erittäin hyvällä mallilla.