Koska oma kehittämistehtäväni liittyy koulutuksen vaikuttavuuteen (ja siten myös osaamisen arviointiin), tartuin intopinkeänä Mr. Saranpään videoluentoon. No, enhän minä paljon ensimmäistä slideä pidemmälle päässyt, kun jäin miettimään määritelmiä osaamisen arviointi vs. oppimisen arviointi. Saranpään mukaan usein puhutaan oppimisen arvioinnista, vaikka oikeammin tarkoitetaan osaamisen arviointia. Toisaalta oikea oppimisen arviointi vaatisi kinkkistä oppimisen määrittelyä.
Hmm. Minä olin ajatellut tarkastelevani kehittämistehtävässäni nimenomaan oppimisen arviointia ja sitä kautta määritteleväni, kuinka vaikuttavia esimerkiksi Inforin viestintäkoulutukset ovat. Otetaan esimerkkinä vaikka kirjoituskoulutus, jossa koulutuksen nimen mukaisesti lupaamme virtaa kirjoittajalle. No, saako se kirjoittaja virtaa koulutuksessa? Voinko arvioida sitä muuta kuin oppimisen kautta? Toisaalta kumpi vain edellyttää niin alku- kuin loppumittausta ja nimenomaan tuo välissä oleva muutos voisi olla se oppimisen käyrä. Eli kenties olen samaa mieltä, että voimme mitata osaamista alussa ja lopussa (kenties aikojen päästäkin) ja päästä tulkitsemaan koulutuksen vaikuttavuutta sitä kautta. Tuolloin juurikin puhumme havaittavista muutoksista työn tekemisessä eli ostin sittenkin Saranpään ensimmäisen pointin.
Kun kerran havaitaan työssä havaittavia muutoksia, havainnoitsijana pitää olla joku, joka on tietoinen näistä muutoksista. Kun nyt mietin omaa tilannettamme, en usko että kukaan muu kuin koulutukseen osallistuja pystyy sitoutumaan arviointiin riittävällä tasolla.
Entä miten määritellään osaamista? Saranpää määrittelee osaamisen olevan tietojen ja taitojen ja asenteiden sidoksia autenttisessa työssä. En oikein pidä tuosta sidos-sanasta tässä yhteydessä ja kokeilin korvata sitä hyödyntämisellä. Voisiko osaaminen olla tietojen ja taitojen ja asenteiden hyödyntämistä työtehtävissä? Ennen kuin niitä voi hyödyntää, pitää niitä olla.
Jotta voi havainnoida, tarvitaan havainnoinnin kohteet eli arvioinnin kriteerit. Saranpään mukaan kriteerien tulisi olla:
Hmm. Minä olin ajatellut tarkastelevani kehittämistehtävässäni nimenomaan oppimisen arviointia ja sitä kautta määritteleväni, kuinka vaikuttavia esimerkiksi Inforin viestintäkoulutukset ovat. Otetaan esimerkkinä vaikka kirjoituskoulutus, jossa koulutuksen nimen mukaisesti lupaamme virtaa kirjoittajalle. No, saako se kirjoittaja virtaa koulutuksessa? Voinko arvioida sitä muuta kuin oppimisen kautta? Toisaalta kumpi vain edellyttää niin alku- kuin loppumittausta ja nimenomaan tuo välissä oleva muutos voisi olla se oppimisen käyrä. Eli kenties olen samaa mieltä, että voimme mitata osaamista alussa ja lopussa (kenties aikojen päästäkin) ja päästä tulkitsemaan koulutuksen vaikuttavuutta sitä kautta. Tuolloin juurikin puhumme havaittavista muutoksista työn tekemisessä eli ostin sittenkin Saranpään ensimmäisen pointin.
Kuka voi havaita ja mitä?
Kun kerran havaitaan työssä havaittavia muutoksia, havainnoitsijana pitää olla joku, joka on tietoinen näistä muutoksista. Kun nyt mietin omaa tilannettamme, en usko että kukaan muu kuin koulutukseen osallistuja pystyy sitoutumaan arviointiin riittävällä tasolla.
Entä miten määritellään osaamista? Saranpää määrittelee osaamisen olevan tietojen ja taitojen ja asenteiden sidoksia autenttisessa työssä. En oikein pidä tuosta sidos-sanasta tässä yhteydessä ja kokeilin korvata sitä hyödyntämisellä. Voisiko osaaminen olla tietojen ja taitojen ja asenteiden hyödyntämistä työtehtävissä? Ennen kuin niitä voi hyödyntää, pitää niitä olla.
Kriteerien kriteerit
Jotta voi havainnoida, tarvitaan havainnoinnin kohteet eli arvioinnin kriteerit. Saranpään mukaan kriteerien tulisi olla:
- erottelevia (miten eri tasot erotetaan toisistaan?)
- arvioitavia (ovatko asiat arvioitavissa omassa kontekstissaan?)
- käytettäviä (kuinka paljon näkökulmia syntyy arvioinnissa?)
- ymmärrettäviä (voiko autenttista työtä tekevä ymmärtää kriteerit?)
- taso ja mitoitus (onko alin taso hyväksyttävä läpimenoon ja vitosen osaaminen järkevä opintopisteisiin nähden?)
- neuvoteltavuus (voiko arviointitilanteessa keskustella?)
- osaamiskäsityksen holistisuus (onko osaamiskäsitys holistinen kokonaisuus?)
Arviointi on aina ohjaamista ja ohjaaminen on aina arviointia tutkintotavoitteisessa koulutuksessa. Osaamisen arvioinnin pitää auttaa ihmistä eteenpäin.Maaliskuun lähipäivään piti viedä itseään pohdituttava kysymys arvioinnista. Minulla se voisi olla esimerkiksi 'Kuinka osaamisen arviointi linkittyy oppimistavoitteisiin?' Sitä olen viime aikona pohtinut enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti